Voima-lehti tarjoaa ratkaisuja tämän päivän ongelmiin

Seuraavat Voiman-lehden artikkelit ovat lyhennelmiä.
Kokonaiset artikkelit löydät numerosta 9/2017 ja voima.fi.

Suvi Auvinen

Mediassa esitellään paljon ongelmia. Niitä onkin, mutta niin on myös mahdollisia ratkaisuja. Meillä on käsissämme enemmän tietoa, osaamista ja teknologiaa kuin koskaan aikaisemmin, siis kaikki tarvittavat ratkaisujen avaimet.

Tämä Voiman numero keskittyy ratkaisuihin. Esittämämme ratkaisut eivät ole välttämättä ainoita mahdollisia. On myös todennäköistä, että ainakin osa niistä on vääriä. Ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja, koska emme elä yksinkertaisessa maailmassa.

Ratkaisuehdotuksien esittämisestä ei ole kuitenkaan syytä pidättäytyä vain siksi, että ratkaisut saattavat olla monimutkaisia. Ongelmanratkaisu lähtee siitä, että kysymme oikeita kysymyksiä, muodostamme hitaita mielipiteitä tietoon perustuen, kuuntelemme asiantuntijoita ja niitä, joita aiheet ensi kädessä koskettavat, sekä osallistamme yhä useampia päätöksentekoon.

Näin teemme tulevaisuudesta jälleen valoisan

Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen

Hyvinvointivaltion kehitys pysähtyi vuosikymmeniä sitten. Varallisuuserot ovat kasvaneet. Verotuksen painopistettä on siirretty rikkailta keskiluokalle ja pienituloisille. Julkisia palveluja on ulkoistettu, yhtiöitetty ja yksityistetty. Työttömiin ja vähävaraisiin kohdistettua kontrollia on lisätty. Hyvinvointivaltio tarvitsee vision merkittävästi paremmasta tulevaisuudesta. 

Millä se iskee takaisin?

Työn tasapainottamisella ja täystyöllisyydellä

Parhaimmillaan työ ruokkii yksilön luovuutta ja kohottaa omanarvontuntoa. Monille se on kuitenkin yksitoikkoista puurtamista, joka voi ajaa masennuksen partaalle. Pahimmillaan työ murtaa ihmisyksilön pysyvästi. Työlainsäädännöllä sekä käytännön kokeiluilla yksityisellä ja julkisella sektorilla on pyrittävä saamaan työ tasapainoon. Kaikille on turvattava oikeus monipuoliseen ja käskytyksestä vapaaseen työhön.

Työn tasapainottaminen ei kuitenkaan lohduta niitä, jotka eivät saa töitä. Suuret työttömyysluvut on hyväksytty luonnolliseksi osaksi taloutta. Tämä on virhe. Nykyisiä töitä jakamalla useampi pääsisi töihin ja harvemman tarvitsisi väsyä kohtuuttoman työtaakan alla. Tavoitteeksi on otettava työttömyyden poistaminen kokonaan ja tuottavuuden kasvun kanavoiminen lisääntyväksi vapaa-ajaksi – ei pelkäksi kulutukseksi.

Työn demokratialla

Valtaosa suomalaisista luovuttaa yksilönvapauksiaan työnantajalle, kun astuu työpaikan ovesta sisään. Pomo päättää, mitä saa sanoa ja kenen kanssa työtä saa tehdä. Vapaassa yhteiskunnassa ihmisellä on sanan- ja järjestäytymisvapaus myös työtä tehdessään.

Suomi on otollista maaperää työpaikkademokratialle. Toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, yhteisen vaurauden rakentamisella on Suomessa pitkät perinteet. 

Osuustoiminnalla on pyritty tukemaan demokratiaa taloudessa: maassamme on asukaslukuun nähden eniten osuuskuntajäseniä maailmassa. Todellista taloudellista vapautta ei kuitenkaan saavuteta S-ryhmän kaltaisilla suurilla kuluttajaosuuskunnilla. 

Tarvitaan kunnianhimoisempia ratkaisuja. On rakennettava demokraattisia työpaikkoja – tuottajaosuuskuntia – jotka ovat demokraattisen työelämän koelaboratorioita.

Demokraattisia yrityksiä on jo nyt olemassa, ja niitä perustetaan lisää. On oleellista myös kehittää tapoja siirtää olemassaolevia yrityksiä työntekijöiden ohjaukseen.

Yritysympäristöä on muokattava työn demokratialle suotuisammaksi. Talouden pelikenttä suosii monilla aloilla vanhanaikaisesti johdettuja yrityksiä. Yritysmuodot säädetään lailla, joten lainsäädännössä on helpotettava demokraattisten yritysten perustamista.

Myös demokraattisten yritysten alkurahoitusta on helpotettava. Kuntien ja valtion hankinnat ovat merkittävä tulonlähde monille yrityksille. Julkisissa hankinnoissa tulisi jatkossa suosia demokraattista yritystoimintaa.

Julkisella sektorilla on nykyään suositukset vastuullisille hankinnoille, mutta asiakirjat ovat enemmän runoutta kuin sitovia sopimuksia. Tässä on paikallisen aktivismin paikka. Kuntalaiset voivat vaikuttaa kilpailutusehtoihin ja vaatia paikallisille demokraattisille yrityksille pääsyn kunnan hankintajärjestelmiin.

Osallistavalla demokratialla

Suomessa on aloitettava kuntatasoiset kokeilut osallistavasta lähidemokratiasta. Edustuksellinen ja suora demokratia voidaan yhdistää niin, että päätöksenteossa annetaan valta kansalaisille. Ne, joihin päätös vaikuttaa eniten, kantavat vastuun.

Eduskunta ei ole sataan vuoteen juurikaan kehittynyt – on aika lisätä demokratiaa paremmilla instituutioilla. Osallistavassa demokratiassa annetaan maakunnille, kunnille ja kaupunginosille mahdollisuus päättää omista budjeteistaan.

Kestävällä ja yhteisöllisellä kulutuksella

Kuluttamisen painopistettä on muutettava. Voimavaroja on koottava yhteen ja tehtävä kaukokatseisia hankintoja ja investointeja. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää yhteiskunnan infrastruktuuriin mullistavia muutoksia. Yhteiset suurhankinnat, kuten kattavat pyörätieverkostot ja luotijunat, ovat ekologisesti kestäviä. Suomessa julkisia hankintoja tehdään kansainvälisessä vertailussa paljon – mutta ei riittävästi, jos ilmastonmuutosta aiotaan torjua tosissaan.

Nykyisissä julkisissa hankinnoissa on vakavia puutteita. Julkisia varoja kohdistetaan virkamiestyönä esimerkiksi historiallisen suuret ympäristöhaitat aiheuttaneeseen kaivosyhtiö Talvivaaraan. Paikallinen vaikuttaminen puuttuu yhtälöstä, eivätkä asukkaat pääse osallistumaan varojen käyttöön. Hankintoja tippuu yllättäen taivaalta virkamiesten armosta. Asukkaiden on päästävä kertomaan toiveistaan ja päättämään yhteisten varojen käytöstä. Pieniä kokeiluja on jo tehty positiivisin tuloksin.

Päästöjen vähentämisellä

Päästöt ovat Suomessa alkaneet vähentyä, mutta kehitys on liian hidasta.

Tiedeyhteisö on jo pitkään liputtanut päästökaupan, päästöjen verottamisen ja vahvan vihreän teollisuuspolitiikan puolesta. Tavoitteena on oltava nollapäästöjärjestelmien läpimurto liikenteessä, kulutuksessa ja tuotannossa. Markkinoiden reunaehtojen asettaminen, korkeat verot ja tuloksekas valtion omistajaohjaus ovat hyvinvointivaltioiden vahvuuksia, joille on huutava maailmanlaajuinen tarve kamppailussa ilmastonmuutosta vastaan. Suomi voi esimerkillään näyttää, kuinka vihreä teollinen vallankumous toteutetaan.

Määrätietoisella aktivismilla

Suomessa on käytävä uudestaan kunnianhimoisen kansalaisaktiivisuuden peruskurssit. Sama määrätietoisuus, jolla kansanliikkeet toivat sotien jälkeen parannuksia yhteiskuntaan, on löydettävä uudelleen. Muutosta ei saavuteta haikailemalla parempia aikoja tai vain ostamalla luomua. 

Kehitystä saadaan aikaan kansanliikkeissä, jotka vaikuttavat pysyvästi yhteiskunnan suuntaan. Historia tuntee useita esimerkkejä tästä, mutta aiempien liikkeiden tavat ja muoto eivät voi olla mallina sille, miten ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden ongelmat tulevaisuudessa ratkaistaan. Yhteistä on vain se, että ihmiset ovat valmiita käyttämään aikaansa ja voimavarojaan yhteiseen asiaan ja tukemaan ja rohkaisemaan toisiaan kovaan työhön yhteiskunnan muuttamiseksi.

Suomessa ei ole varaa itsetyytyväisyyteen. Hyvinvointivaltio on vaarassa jäädä historialliseksi kuriositeetiksi. Jos hyvinvointivaltio ei uusiudu ajoissa, Suomen toista vuosisataa leimaavat taantumus ja menneen loiston kaipuu. On korkea aika viedä hyvinvointivaltiot pidemmälle kuin koskaan aiemmin.

Prout.fi kommentti:

Proutin mukaan taloudellinen vapautuminen on jokaisen yksilön syntymäoikeus. Sen saavuttamiseksi taloudellinen valta on oltava paikallisten ihmisten käsissä. Heillä on oltava valta tuottaa hyödykkeitä omien tarpeidensa pohjalta ja jakaa maatalous- ja teollisuushyödykkeet. Proutin pääsääntöisesti osuustoimintapohjainen talous tulee kohottamaan kaikkien elintasoa, varmistamaan täystyöllisyyden ja mielekkään, palkitsevan työn.

Osuustoiminnan vaikuttimena ei ole maksimaalisen liikevoiton kerääminen, vaan palveluiden tuottaminen. Osuuskuntamuotoisessa yrityksessä toteutuu myös demokratia, sillä jokainen työntekijä osallistuu päätöksentekoon.

Ruoan tuotannon tulevaisuus?

Suvi Auvinen

Tutkija Lauri Reuter visioi ruoan tuotannon tulevaisuutta seuraavasti: ”Se, että käytämme valtavan osan maapallon hedelmällisestä pinta-alasta ruoan tuotantoon, ei ole kestävää. Resurssien hukkaaminen lihantuotantoon on katastrofaalista ja se olisi niin helppo muuttaa. Jos kaikki puolittaisivat lihan käytön nyt, sillä olisi valtava merkitys. Lisäksi pelkästään se, että pelto on ylipäätään olemassa, on äärimmäisen haitallista biodiversiteetille. Pellon raivaaminen on katastrofi, hoidetaan sitä miten tahansa. Vuoteen 2050 mennessä meidän pitäisi tuottaa 70% enemmän ruokaa kuin nyt, mutta emme voi hakata enää yhtään lisää metsää pelloiksi”.

Kaikkein suuri haaste ruoan tuotannolle ja ihmiskunnalle on Reuterin mukaan ilmastonmuutos. ”Ilmastonmuutoksen myötä maanviljelyksestä tulee mahdotonta monilla alueilla. Ihmisten on pakko muuttaa pois ja syntyy valtavia kriisejä, jotka vaikuttavat koko yhteiskuntarakenteeseen. Ihmislaji selviää kyllä, mutta selviääkö yhteiskunta? Sivilisaatio on täysin riippuvainen maataloudesta.

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana samalla kun paine tehdä muutosta on kasvanut, teknologinen kyvykkyys on parantunut räjähdysmäisesti. Käsissämme olevalla teknologialla pystyy tekemään asioita, jotka vielä eilen tuntuivat todella oudoilta.”

Reuterin visiossa ruoantuotanto on kytketty irti ympäristöstä ja tuotu suljettuihin systeemeihin. ”Tapa, jolla tuotamme ruokaa tulevaisuudessa ei voi olla riippuvainen ilmastosta tai hyvästä säästä. Toisaalta se ei voi myöskään olla haitallista ympäristölle. Me pystymme Suomessa tuottamaan moderneissa kasvihuoneissa kurkkua ja tomaattia keskellä talvea aika tehokkaasti. Mielenkiintoiseksi teknologia käy solutasolla, kun mennään monimutkaisista kasveista ja lehmistä yksinkertaisiin organismeihin. Soluviljelmät ovat kasvihuonettakin tehokkaampi ja kontrolloidumpi systeemi ruoan tuotannossa.” VTT:llä on kehitetty pieniä bioreaktoreja, joilla kuka tahansa voisi periaatteessa tuottaa syötäviä soluja kotonaan yhtä helposti kuin nyt keitämme kahvia.

” Ei ole mitään syytä, miksemme voisi tehdä tällaisista ihan uudenlaisista raaka-aineista ihan tavallisen näköistä ruokaa. Ruoka näyttää ja luultavasti maistuukin tulevaisuudessa aika samalta, se vain tuotetaan hyvin eri tavalla.”

Ruoan tuotannon lisäksi toinen suuri ruokaongelma liittyy sen kulutukseen. ”Ihmisiä pitäisi ohjata enemmän lihan kulutuksen vähentämiseen. Verottamalla ja maataloustuilla voidaan ohjata paljon ruoan kulutusta. Mutta siihen ei löydy nyt tahtotilaa, mikä on surullista”.

Ruoan kulutuksen digitalisaatio voi olla merkittävä muutos, uskoo Reuter. Ensimmäisinä merkkeinä hän pitää Amazonin ja Whole Foodsin yrityskauppaa sekä K-ryhmän lähtemistä verkkokauppa Ali-Baban mukaan. ”Ruoan verkkokaupasta tulee todella fiksu vasta, kun siitä tulee aito palvelu: kun minä en enää päätä, mitä sieltä verkkokaupasta haluan, vaan päätän, miten haluan syödä.” Palvelun voisi säätää huomioimaan ruoan ympäristöjalanjäljen ja kuluttajan eettiset normit. Tällainen palvelu mullistaisi Reuterin mukaan ruoan kuluttamisen täysin. ”Heti kun meillä on autonomisia ajoneuvoja, pieniä droneja, jotka kuljettavat ruokaa paikasta toiseen, häviävät viimeisetkin esteet tällaiselta kehitykseltä. Ruoan palvelullistuminen tulee olemaan massiivinen asia. Siihen yhdistyy oman terveysdatan käyttö ja kuluttajan osallistuminen ruokaketjun hallintaan. Se tulee muuttamaan kaiken, kuten supermarketit aikanaan muuttivat sen, miten me kulutamme ruokaa nyt.”

Reuterin mukaan ilmastonmuutoksesta ei puhuta tarpeeksi emmekä ole siitä riittävän hädissämme. Meidän pitäisi pystyä toimimaan paljon radikaalimmin ja määrätietoisemmin. ”Kehitämme teknologioita ja ratkaisuja, joista emme olisi edes pystyneet haaveilemaan parikymmentä vuotta sitten. Jos nyt tuntuu mahdottomalta, että voisimme sitoa hiiltä pois ilmakehästä, niin se ei välttämättä kohta ole enää niin mahdotonta.

Meidän ei tarvitse olla matkustajina tässä junassa, joka on menossa pahasti väärään suuntaan, vaan voimme vaikuttaa siihen, mihin se menee. Se vaatii tahtotilaa ja kykyä. Koskaan ihmisen historiassa ei ole ollut niin mielenkiintoista päivää kuin tämä päivä. Ja tämän voi sanoa joka päivä. Kyllä me löydämme ratkaisuja”.

Prout.fi kommentti:

Siirryttäessä proutistiseen yhteiskuntaan, maanviljelyosuuskunnat tuottavat ruoan kestävän kehityksen periaattein ja kuluttajaosuuskunnat ostavat tuotteet ilman välikäsiä. Tavoitteena on ruoantuotannon omavaraisuus, ekologinen lähiruoka.

Intuitiivisten viestien mukaan teknologia tulee kehittymään paljon. Siitä tulee yhä hienosyisempää, yhä kehittyneempää, saasteettomampaa ja psyykkisempää. Sen avulla pystytään tulevaisuudessa ratkaisemaan monia niitä ruoan tuotannon ja jakelun ongelmia, jotka nyt tuntuvat vielä mahdottomilta.