Euroopan unionin kriisi

Kriisissä on kyse kapitalismin romahtamisesta eikä se tule olemaan helppoa. Mutta sen tuhkasta nousee uusi näkemys: kollektiivisen hyvinvoinnin etusija yksilölliseen hyvinvointiin nähden. Niin kauan kun on kyse yksityisen valtion hyvinvoinnista – ongelma ei ole vain se että Suomi ei halua tukea Kreikkaa tai Italiaa tai muita maita – vaan että jos ne tukevat, ne haluavat jotain itselleen eikä tällöin kyseessä ole välttämättä yhteinen hyvä. Tarvitaan täydellistä muutosta ajattelutavassa: et voi selviytyä yksin, selviydyt vain jos asetat yhteisen hyvinvoinnin oman hyvinvointisi edelle. Tämä on ero Proutin ja kapitalismin näkökulmien välillä. Kapitalismi tukee yksilön paremmuutta, yksilön terveyttä ja hyvinvointia. Kun on kyseessä liikeyritys, se pyrkii laajenemaan ja syömään kaikki muut yritykset, jotta se olisi parempi ja vahvempi. Kyse on vahvimman eloonjäämisestä. Mutta näinä aikoina tuo vahvimman eloonjääminen on tullut tiensä päähän. Matkustatte kaikki yhdessä pienellä planeetalla, pienessä avaruuslaivassa, ja jos yksi syö toisen, ovat kaikki pian kärsimässä. Jos ajattelet vain itseäsi, ei se toimi, koska olette kaikki samassa pienessä aluksessa ettekä voi selvitä ilman muita.

Tämä on tilanne maailmassa tänään; kaikkien osapuolten tulee oivaltaa, että heidän tulee toimia yhdessä: tulee perustaa autonomisia paikallistalouksia, joita ohjaillaan kollektiivisesti yhteiseltä arvopohjalta, niin ettei kukaan uppoa tai jää vedenvaraan.

Suomi ei voi selviytyä yksin – se on tosiasia, eikä Kreikka; nämä maat eivät voi selviytyä yksin, ei mikään niistä, ei Englanti eikä mikään muukaan maa tämän päivän maailmassa – niiden tulee toimia yhdessä tuumin. Ja vaikka kaikki Euroopan maat toimisivat yhdessä ja oivaltaisivat keskinäisen riippuvuuden selviytyäkseen, tulee tuon taloudellisen liiton vielä vahvistua edelleen – tulee perustaa yhteinen neuvova ja ohjaava elin. Ja tullaan huomaamaan, että ei pärjätä, jos Yhdysvaltoja ei oteta mukaan, jos Japania ei oteta mukaan eikä Arabimaita, ja jos Kiina jätetään omilleen, koko järjestelmä kaatuu.

Niinpä kaikkien maiden on toimittava järjestelmällisessä yhteistyössä. Niin kauan kun laitetaan oma hyvinvointi muiden edelle – kuten on ollut tapana kapitalistisessa järjestelmässä – vakavat ongelmat tulevat jatkumaan. Vasta sitten kun saadaan aisoihin tuo monikansallisten suuryritysten aikaansaama anarkia, ja kun yhteinen etu asetetaan päällimmäiseksi, tapahtuu muutos. Jotta muutos saadaan aikaan, ei siihen riitä vain yksi maa, kaksi maata, sen tulee olla yhteinen ponnistus.

Todistatte kapitalismin tuhoa, vaeshya-ajan päättymistä.