Prout - kolmas tie

Ravi Batra on amerikkalainen taloustieteen professori Dallasin Southern Methodist Universityssä Teksasissa. Hän on kirjoittanut mm. kirjan Suuri lama 1990? Tässä artikkelissa on otteita hänen lokakuussa 1990 Italiassa Riminissä pitämästään PROUTia käsittelevästä puheestaan.

Taloudellinen suunnittelu on oleellista, jotta voidaan poistaa köyhyys kehitysmaista. Kehittyneissä maissa ehkä onnistutaankin toteuttamaan PROUTin päämääriä ilman, että valtion tarvitsisi laajemmin puuttua talouteen. Monessa maassa tehdään taloussuunnittelua, mutta se eroaa suuresti PROUTin periaatteista. Yleensä suunnitelmat laatii elin, joka on kaukana niiltä paikallisilta tasoilta, joissa suunnitelmat joudutaan toteuttamaan. Väistämätön seuraus on ammottava kuilu päämäärien ja niiden toteutusten välillä.

P.R.Sarkarin mukaan kehittyneeseen talouteen kuuluu neljä osa-aluetta - yleinen talous (general economy), kansalaistalous (people's economy), kauppatalous (commercial economy) ja psykotalous (psychoeconomy).

1) Yleinen talous

Sen piiriin kuuluvat kaikki talousteoriat, kuten kapitalismi, sosialismi ja PROUT. PROUTin yleinen talous sisältää kolme tasoa:

- avainteollisuus (valtiojohtoiset isot tuotantolaitokset kuten voimalat)
- osuustoiminnallinen sektori
- pienehköt yksityisyritykset.

Yleisen talouden piiriin kuuluvat myös kaikkia tasoja koskevan suunnittelun koordinointi, infrastruktuuri, verotus, pankkijärjestelmä ja muu kansallisella tasolla tapahtuva taloudellinen toiminta.

2) Kauppatalous

Kauppatalous tähtää puolestaan maailman luonnonvarojen maksimaaliseen hyödyntämiseen ja varallisuuden järkiperäiseen jakeluun. Se liittyy etupäässä koti- ja ulkomaankauppaan ja sijoituksiin.

Sarkarin mukaan nykyajan talousteoriat rajoittuvat vain yleisen talouden ja kauppatalouden analysointiin. Taloustieteilijät ovat yleensä jättäneet huomiotta kansalaistalouden ja psykotalouden.
 
3) Kansalaistalous

Kaikille ihmisille tulisi taata mahdollisuus tyydyttää elämän välttämättömät perustarpeet. Jokaisen työtätekevän pitäisi voida ansaita tarpeeksi paljon, jotta hänellä olisi mahdollisuus ruoan ja vaatteiden lisäksi koulutukseen, asuntoon ja terveyspalveluihin. Sarkarin mukaan tämän tulisi kuulua jokaisen maan perustuslakiin. Toisin sanoen työllisyys, joka takaa minimitoimeentulon, on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus. Tämä oikeus toteutuu harvassa, jos missään maassa tällä hetkellä.

4) Psykotalous

Psykotalous on toistaiseksi täysin uusi käsite. Sen päätarkoituksena on tuoda julki epäkohtia teorioissa ja yhteiskunnallisissa instituutioissa, jotka riistävät työntekijöitä ja vammaisia.
 
"Psykotalouden ensisijainen tehtävä on julistaa pysyvä taistelu alentavia ja ihmisarvoa loukkaavia trendejä vastaan," sanoo Sarkar.

Seuraavassa on joitakin tunnettuja psykotalouden teorioita:
 
- Monopolit johtavat ylisuuriin voittoihin ja alipalkkaukseen.
- Vaurauden keskittyminen ja ylisuuret tuloerot aiheuttavat taloudellisen laman.
- Kommunismi ja keskusjohtoinen suunnittelu saavat aikaan taloudellista jähmeyttä.
 
Psykotalouden piiriin kuuluvat myös työn tuottavuuden parantaminen uuden teknologian kautta ja pyrkimys työajan lyhentämiseen. Työajan lyhentämisen ansiosta ihmisille jää enemmän aikaa kulttuuriin ja henkisiin harrastuksiin jne.
 
Psykotalouden osuus kasvaa, kun talouden kolme muuta osa-aluetta ovat tarpeeksi kehittyneet. Asiantuntijat ovat kiinnittäneet vain vähän huomiota tähän talouden osa-alueeseen, jolla on ratkaiseva merkitys yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kannalta.
 
Kuinka tällainen nelitahoinen talousjärjestelmä tullaan toteuttamaan köyhissä maissa? Hajautetun suunnittelun avulla. Tällainen suunnittelu koskettaa kansakuntaa kaikilla tasoilla: se on vähittäinen, askel askeleelta tapahtuva prosessi, jonka tarkoituksena on varmistaa, että kaikki ihmiset eivätkä vain harvat pääsevät nauttimaan taloudellisen kehityksen tuloksista.

Taloussuunnittelu on joissakin kehitysmaissa omaksunut keskusjohtoisen suunnittelumallin, mutta se on keskittynyt kaupunkien kehittämiseen laiminlyöden maaseudun, joka on kuitenkin mittavin alue.
 
Hajautettu suunnittelu koskettaa keskushallinnon tasoa, osavaltion tasoa, seututasoa ja kuntatasoa, joka tässä tarkoittaa 100 000 asukkaan aluetta.
 
Kolmannen maailman suunnitteluelinten tulisi olla koostuneita pätevistä taloustieteilijöistä, joiden tehtävänä olisi kehittää kansalaistaloutta keskittyen maaseutuun, korostaen maataloutta ja sen piiriin kuuluvaa teollisuutta. Useimmista kolmannen maailman valtioista, kuten Intiasta, puuttuu kansalaistalous - ihmisille ei ole voitu tuottaa edes perushyödykkeitä vuosikymmeniä jatkuneesta suunnittelusta ja ulkomaanavusta huolimatta.

Kunta- ja läänitasoisten suunnitteluelinten tulisi määrittää se, mitä Sarkar kutsuu nimellä samaj. Se tarkoittaa yhteiskunnallistaloudellista yksikköä, joka muodostuu yhteisten taloudellisten ongelmien, yhteisten luonnonvarojen ja taloudellisen potentiaalin, yhteisten etnisten, maantieteellisten tekijöiden sekä yhteisen kielen ja kulttuuriperinteen pohjalta. Näillä samajeilla olisi seuraavat ominaisuudet ja tavoitteet (Pohjoismaisena esimerkkinä Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaiset;kääntäjän huomautus):

1) Jokainen samaj olisi vapaa muotoilemaan oman suunnitelmansa ensisijaisesti kansalaistalouden kehittämiseksi, sitten liiketalouden ja lopulta psykotalouden.

2) Jokaisen samajin tulisi pyrkiä omavaraisuuteen ainakin mitä tulee minimitoimeentuloon (ruoka, vaatteet, asuminen, terveydenhuolto ja koulutus).
 
Omavaraisuus tarkoittaa, että jokaisen samajin tulisi kehittää mm. omat voimalansa, kastelujärjestelmänsä, työkaluteollisuutensa jne. Näistä
useimmat tulevat olemaan pienimittakaavaisia, joten pääomakustannukset ja sijoitukset jäävät suhteellisen alhaisiksi vastakohtana joidenkin maiden valtaville ja tehottomille julkisen sektorin vastaaville yrityksille.
 
Vaikka kauppa onkin samaj-ajattelussa toisarvoisella sijalla, ei sitä voida kokonaan poistaa. Alueen raakaaineita ei kuitenkaan tulisi, mikäli mahdollista, myydä muualle; pikemminkin ne tulisi hyödyntää paikallisen teollisuuden avulla tuottamaan kulutushyödykkeitä ja koneita.

3) Joka samajissa paikallisten ihmisten työllistäminen tulisi olla etusijalla. Jotta saavutettaisiin täystyöllisyys, omavaraisuuden periaate on hyvin tärkeä. Tosin omavaraisuuden kautta eivät kuluttajat ehkä voisi hankkia tavaroita kaikkein halvimmalla hinnalla eikä kaikkein parasta laatuakaan, mutta ainakin se takaisi työllisyyden, ja tavaroita tuotettaisiin ja ostettaisiin paikallisella tasolla. Kolmannen maailman valtavan työttömyyden takia on suunnitelmien ensisijaisena tavoitteena luoda paikallinen työpaikka palkalla joka riittää elämän perustarpeisiin.

4) Jotta taattaisiin täystyöllisyys, tulisi perustaa agroja agrico-teollisuutta käyttäen paikallisia jalostettuja tuotteita.

(Agro-teollisuus = teollisuus, jonka tuotteita käytetään maataloudessa ennen sadonkorjuuta, esim. lannoitteet. Agrico-teollisuus = tuotantoyksikkö, joka käyttää raaka-aineena maatalouden tuotteita, esim. elintarviketeollisuus.)
 
Uudenaikaista teknologiaa voidaan ja tulisi käyttää hankkimalla sitä muualta, mutta ei raaka-aineita. Teollisuus toimisi joko osuustoimintaperiaatteella tai yksityisyrityksinä.

5) Jokaisen samaj-yksikön suunnitelmien, jotka tähtäävät omavaraisuuteen ja paikallisen työvoiman maksimaaliseen käyttöön, tulisi huomioida 5 tekijää: tuottavuus, tuotantokustannukset, ostovoima, yhteiset tarpeet ja tasapainoinen kasvu.

Tuottavuutta voidaan maksimoida sijoittamalla teollisuus lähelle raaka-aineita ja voimalaitoksia. Tuotantokustannukset tulisi minimoida, mutta niihin tulisi laskea kaikki kustannukset, oman ja perheenjäsenten työkustannukset, jotka maanviljelijät ovat usein jättäneet huomiotta. Hinnat tulisi määrittää näiden rationaalisten kustannuksien pohjalta. Suunnittelussa tulisi korostaa ihmisten ostovoimaa eikä pelkästään palkkojen suuruutta. Tämä siksi että jos palkkaerot ovat suuria, jotkut voivat nähdä nälkää. Minimiostovoima tulisi taata minimipalkalle, jonka suuruus kattaa minimitoimeentulon. Osa tästä palkasta voidaan maksaa paikallisesti tuotettujen hyödykkeiden muodossa. Se lisää samajin omavaraisuutta.

Jokaisen samajin tulisi pyrkiä tasapainoiseen taloudelliseen kasvuun. Tämä merkitsee että 30-40 % väestöstä, eikä enempää, tulisi työskennellä maanviljelyn parissa, 20 % agroteollisuuden ja 20 % agrico-teollisuuden parissa, noin 10 % kotimaan kaupan piirissä, loput valkokaulustöissä.

* * * * *

Kommunismi on kuollut ja ihmiset kääntyvät kapitalismin/vapaan markkinatalouden/uusliberalismin puoleen, koska eivät tiedä muutakaan vaihtoehtoa. Mutta kapitalismi on vajoamassa velkojen, huumeiden, rikoksien ja materialismin valtamereen. Mitä kapitalismi voi tarjota? Vain rappiota. PROUT on vaihtoehto kapitalismille ja marxismille. Se on ilmestynyt maailman horisontille hetkellä, jolloin vallitsee suuri ideologinen tyhjiö.PROUTin aika on tullut, ja ennustan, että se tulee tuomaan globaalisen kultakauden.

Lähde: Ravi Batra: PROUT, A Third Way to Economic Prosperity, New Renaissance, 2/92