Uushumanismi

Uushumanismi: Älyn vapauttaminen

Uushumanismi pyrkii vapauttamaan ihmisen tunteen kahleista ja rajoituksista, ja perustamaan arvomaailmansa rationaaliseen harkintaan ja älyyn. Eläimelle on tunnusomaista vaistotoiminta ja tunteeseen perustuva toiminta, ihmistä hallitsevat niinikään vaistot ja tunne, mutta ihmisellä on suurempi mahdollisuus antaa älyn hallita tunteita. Tässä tunteella tarkoitetaan tunnepohjaista kiintymystä, tunnepohjaista vastenmielisyyttä ilman älyllistä harkintaa, asennetta ”pidän tästä, en pidä tästä”, mielihaluja, jolloin ei ole merkitystä onko kohde tai asia oikein tai väärin.

Ihmiset ovat kautta aikojen muodostaneet ryhmiä ja puolustaneet tunteenomaisesti sitä ryhmää, johon ovat samaistuneet. Tällainen tunteen tie on hyvin vaarallinen yhteiskunnan kannalta, sillä jos se on voimakas ihmisessä, on häntä helppo manipuloida tuon tunteen kautta. Poliittiset johtajat käyttävät hyväkseen tätä ihmisen taipumusta ja lietsovat ihmisiä nousemaan muita ryhmiä vastaan oman asemansa pönkittämiseksi.

GeotunneKun tunnepohjainen side on kaikkein rajoittunein, tarkoittaa se että ihminen samaistuu pelkästään ydinperheeseensä, lähimpiin ihmisiinsä, kuppikuntiin. Seuraava aste on geotunne, jolloin ihminen samaistuu johonkin tiettyyn maa-alueeseen, jota hän puolustaa toisia vastaan, aivan kuin eläin, joka puolustaa reviiriään. Tähän kategoriaan liittyvät myös geouskonto, geotalous.

SosiotunneSeuraava hieman laajempi kategoria on sosiotunne: ihminen samaistuu johonkin tiettyyn yhteiskuntaryhmään, rotuun, uskontoon. Näin syntyvät myös sosiopatriotismi, sosiouskonto, sosiotaide, sosiotalous, nationalismi. Kaikkein vaarallisin muoto on sosiotalous, jolloin keinoilla millä hyvänsä halutaan turvata oman ryhmän talous muiden kustannuksella.
Siirtomaapolitiikka, kehitysmaiden riisto, monikansalliset yhtiöt ovat esimerkkejä  sosiotunteen vaikutuksista.
Yksi tapa on myös kulttuuririisto, jolloin ihmisyhteisön alkuperäinen kulttuuri saatetaan alistettuun asemaan ja tuodaan tilalle ns. pseudokulttuuri. Tämän vaikutus ihmisiin on halvaannuttava eikä heillä ole useinkaan voimaa nousta puolustamaan omaa kulttuuriaan.

Internationalismi – kansainvälisyysaateInternationalismi on sosiotunnetta hieman laaja-alaisempi. ”Työskentelen kaikkien valtioiden puolesta”. Mutta tälläkin tunteella on rajoituksensa, sillä eturistiriitoja nousee aina esille eri valtioiden välille.

HumanismiHumanismi on kansainvälisyysaatetta laaja-alaisempi, koska siinä ajatellaan kaikkien ihmisten etua. Kuitenkin humanismin nimissä saatetaan tehdä karhunpalvelus: autetaan jonkin maan ihmisiä jaloilleen, jotta he sitten alkaisivat ostaa auttajamaan tuotteita. Humanismiin sisältyy siis vielä ihmistenvälinen ristiriita sekä luonnon ja ihmisen välinen ristiriita. Ihminen voi pitää itseään suurena humanistina, mutta hyväksyy eläinkunnan ja kasvikunnan riistämisen, eläinten teurastamisen ihmisten ravinnoksi sielläkin missä se ei ole välttämätöntä.

UushumanismiKun humanismin henki laajennetaan koskemaan kaikkea elollista ja elotonta tässä maailmassa, tätä kutsutaan uushumanismiksi. ”Samaistun kaikkiin olentoihin ja kaikkien olentojen hyvinvointi on minun hyvinvointini perusta. Teen parhaani että kaikki olennot voisivat elää harmonisesti, eikä kenenkään tulisi jäädä jälkeen tai tuntea itseään syrjäytyneeksi.”
”Kaikki molekyylit, atomit, elektronit, protonit, positronit ja neutronit ovat saman Ylimmän Tietoisuuden ilmenemismuotoja”.
Vain tällaiselle ajattelulle voidaan perustaa terve yhteiskunta, joka huolehtii kaikista olennoista, pienistä ja suurista. Nämä eivät ole aivan uusia ajatuksia, mutta missään niitä ei ole toteutettu laajassa mitassa. Jos jotakin ihmisryhmää riistetään tai sorretaan, koko yhteiskunta degeneroituu, ja jos ympäristöä tuhotaan, tuhoutuvat myös ihmiset.

Ilman uushumanistista perustaa on vaikea perustaa Proutia. Proutia ei voida toteuttaa, jos suurin osa ihmisistä on sosiotunteen tai geotunteen vallassa. Siksipä tietoisuuden muutos on edellytyksenä yhteiskunnalliselle muutokselle. Sitä ei voida toteuttaa ylhäältä alaspäin, muuttamalla johtajia tai järjestelmää, vaan muutoksen on lähdettävä ihmisistä itsestään, ruohonjuuritasolta.

Henkinen kokemusLaajalti on kyllä oivallettu kaikkien olentojen tärkeys elämän kokonaisuudelle: kaikki olemme Äiti Maan lapsia. Uushumanistinen filosofia korostaa myös kaikkien olentojen henkistä ykseyttä; juuri se on elävien olentojen suurin vauraus.
Kaiken olemassaolon ykseyden kokeminen ja oivaltaminen voidaan syvimmin tuntea suoran henkisen kokemuksen kautta. Monet ihmiset ovat sen kokeneet ja kuvailleet ykseydentunnetta kaikkeen olevaiseen, kaikkeen luotuun.
Vaikka tieteen älylliset paradigmat tukevat uushumanistista näkemystä, tavoitetaan uushumanistinen asennoituminen välittömimmin henkisen kokemuksen kautta.
Henkinen kokemus nousee ihmisen perusluonteesta, ihmisen kyvystä itsetutkiskeluun, ihmisen todellisen identiteetin tunnistamiseen. Se on myös henkisen etsinnän olennaisin osa, joka lopulta poistaa erillään olemisen illuusion ja avaa ihmisen silmät näkemään, että me ja kaikki luodut olennot olemme yhden ja saman tietoisuuden eri ilmenemismuotoja. ”Olen kaikissa ihmisissä, olen metsän eläimissä, olen puissa, tuulessa, auringonpaisteessa, kaikki on minua, kaikki on Yhtä.”
Tämä oivallus johtaa kaiken olevaisen kunnioitukseen ja myötätuntoon kaikkea kohtaan.

”Eivät vain ihmiset vaan kaikki tämän maailmankaikkeuden olennot ovat osa yhtä kokonaisuutta, ja sen tähden ne ansaitsevat yhtälailla kunnioitukseni ja huolenpitoni, koska kaikissa loistaa Äärettömän Tietoisuuden kirkas valo.”

Tästä tunteesta kumpuavat uushumanismin perusarvot, jotka luovat pohjan Prout-filosofialle:

Kunnioitus kaikkea elämää kohtaan

Kaikkien olentojen hyvinvoinnin edistäminen