Henkinen vallankumous

Uushumanismi luo arvoperustan terveelle yhteiskunnalle ja oikealle yhteiskunnallis-taloudelliselle järjestelmälle. Sen toteuttamiseksi tarvitaan ihmisiä, joilla on sisäistä näkemystä ja rakkautta eläviä olentoja kohtaan. Näiden ihmisten ei tarvitse kuulua mihinkään uskontoon tai henkiseen liikkeeseen. He voivat olla keitä tahansa, jotka ovat tutkiskelleet itseään, sydäntään ja mieltään ja löytäneet totuuden. Tarvitaan ihmisiä, jotka haluavat antautua tälle tehtävälle, ja jotka rakastavat kaikkia olentoja. He ovat uushumanisteja – he ovat sadviproja.

Ihmisten tulee luopua oman edun tavoittelusta ja laittaa kaikkien olentojen hyvinvointi etusijalle. Jo nyt ihmisten sydämissä kytee tällainen tunne. Itse asiassa tällainen tunne on luonnollinen ihmiselle, sitä ei tarvitse tyrkyttää, vaan se tulee vain vapauttaa ihmisessä.

Ihmiselle on luonnollista toivoa tekevänsä hyvää muille, mutta johtuen mielen tummista pilvistä, joita köyhyys, sodat, ennakkoluulot, ahneus ja nälkä ym. yhteiskunnalliset epäkohdat ovat aiheuttaneet, mieleen on noussut muita ajatuksia. Kukaan ihminen ei voi olla syvästi onnellinen, jos hän tietää, että jotkut näkevät nälkää, ja että luontoa tuhotaan. Hän kokee kollektiivista syyllisyydentuntoa.

Tulee myös aika, jolloin sodat loppuvat, ja kaikkea elämää kunnioitetaan; on rikos rikkoa luonnonlakeja ja vahingoittaa mitään elävää olentoa. Ekologista järjestystä pidetään pyhänä, ja jos joku rikkoo sitä, syyllistyy hän rikolliseen ja antisosiaaliseen tekoon. Ihmisten arvoissa vallitsee konsensus, eikä tällaisia tekoja suvaita. Ihmiset arvostavat ihmisten, rotujen ja luontokappaleiden keskinäistä myötätuntoa ja suvaitsevaisuutta, ja sellaisessa maailmassa tulevat henkiset johtajat nousemaan esille.

Kyseessä on henkinen vallankumous. Se ei ole yhteiskunnallinen eikä poliittinen vallankumous. Se on henkinen vallankumous ja kun se tapahtuu, yhteiskunnalliset, poliittiset ja taloudelliset järjestelmät muutetaan.