Proutin hallintojärjestelmä

Prout esittää uuden näkökulman demokratiaan. Tässä eräitä näkökohtia:

-    Demokratia on yhteen sovittamaton kapitalististen suuryritysten muodostaman talouskeskittymän kanssa. Demokratia voi olla toimiva vain kun taloudellinen valta on hajautettu paikallistasolle.
-    Demokratiaan kuuluu riiston poissaolo ja kaikille taattu taloudellinen turva.
-    Demokratia on riippuvainen kansalaisten / äänestäjien riittävästä koulutuksesta, moraalista ja yhteiskunnallisen tiedostamisen asteesta.
-    Pätevät ja moraaliset johtajat, joilla on uushumanistiset arvot, ovat oleellisia oikeudenmukaiselle ja dynaamiselle hallintojärjestelmälle. Ks. Sadvipra-johtajuus.
-    Kansallisvaltio on vanhentunut malli ja kohtalokas kehitykselle. Se pitäisi korvata ihmisiä luonnollisella tavalla yhdistävien tekijöiden pohjalta syntyvillä alueellisilla yksiköillä.
-   Oleellista on sellaisen maailmanhallituksen perustaminen, jolla on auktoriteettia turvata rauha, ihmisoikeudet ja muiden lajien oikeudet.
-    Kaikkien maailman paikallistasojen hallitusten tulisi turvata lajien oikeudet, taata kaikille perusturva, suoda kansalaisille oikeus henkisiin harjoituksiin, ilmentää kulttuuriperintöään, saada riittävä koulutus ja käyttää äidinkieltään.

Parhaimmillaan demokratia on ollut kansalaisten hallitus kansalaisia varten. Terveessä demokratiassa valtio ei ole itsevaltiaan johtajan tai rahavaltiaiden vallan väline, vaan kuuluu kansalle ja palvelee kansaa. Tämä on ihanne. Demokraattisen hallinnon todellisuus on paljon monimutkaisempi ja sisältää sekä kansan ääntä että rahamaailman itsekkäitä pyrkimyksiä.

Raha hallitsee, ei pelkästään kehitysmaissa, vaan myös läntisissä sivistysmaissa

Vaalijärjestelmä

Lakiasäätävien ja hallinnollisten elimien muodostaminen hallinnon eri tasoilla

Proutin mukaan jokaisen aikuisen tulisi olla jäsen jossain osuuskunnassa. Se voi olla tuotanto-osuuskunta, palveluosuuskunta tai ei-tuottava kuten eläkeläisten tai vammaisten osuuskunta. Se voi olla pienyrittäjien osuuskunta, se voi olla kotiäitien osuuskunta. Nämä osuuskunnat on perustettu kansalaisten aloitteesta. Osuuskunta ei pelkästään pidä huolta jäsentensä perusturvasta  - tuottavien osuuskuntien tuotosta osa menee tukemaan ei-tuottavia -  vaan se on myös väline, jonka kautta jäsen voi vaikuttaa poliittisesti. Osuuskunnat voivat olla maatalous-, rakennusala-, terveydenhuolto-, media- ym osuuskuntia.
Tietyn osuuskunnan jäsenet valitsevat vapaalla vaalilla edustajat oman alansa ammattijärjestöön (paikallistaso) ja niistä valitaan edustajat ammattiliittoihin (valtiollinen taso). Osuuskunnan hallituksen velvollisuus on pitää huolta siitä, että kaikki sen jäsenet ovat tiedostavia, asioista perillä olevia ja päteviä äänestäjinä.

Ammattijärjestöt valitsevat edustajansa kunnallishallintoon ja ammattiliitot valtionhallintoon (eduskuntaan). Edustajien määrä on sama riippumatta ammattijärjestön koosta. Kunnanhallitus valitsee kunnanjohtajan ja eduskunnan jäsenet valitsevat maan hallituksen / presidentin.
Kunnanjohtajat ja valtionjohtajat eivät kampanjoi valintansa puolesta, vaan kunnanvaltuusto ja eduskunta etsivät sopivia kandidaatteja. Valintakriteereinä ovat pätevyys, esimerkillinen luonne, vahvat uushumanistiset arvot ja sosiaalinen palvelutyö.

Ennen lopullista valintaa kunnat ja eduskunta pyytävät ammattiyhdistyksiltä lausuntoa ko. ehdokkaan sopivuudesta, ja samaten ammattiyhdistykset pyytävät lausuntoa osuuskunnilta. Jos lausunnot eivät ole puoltavia, on etsittävä uusi ehdokas.

Tietyn maan eduskunta/hallitus valitsee edustajansa alueelliseen valtioliittoon (Regional Confederation, esim. Pohjoismaat), jossa tulee olla sama määrä edustajia jokaista maata kohden. Se toimii lakiasäätävänä elimenä ko. alueellisessa valtioliitossa, ja valitsee keskuudestaan johtajan. Alueellinen valtioliitto valitsee alueen edustajan sektorin federaatioon (esim. Eurooppa), joka taas valitsee edustajan maailmanhallitukseen (World Confederation Council). Kaikilla tasoilla on pyrkimyksenä löytää henkilöitä, jotka edustavat johtajuuden moraalisinta tasoa, jotka tunnetaan palvelutyöstään, jotka ovat antaneet suuren panoksen yhteiskunnalle. Kyseessä ei tarvitse olla poliitikko eikä poliittinen johtaja. Hän voi olla vaikkapa tunnettu opetusalan henkilö, tiedemies, palvelutyöntekijä, kulttuuritoimen edustaja. Mikäli mahdollista hänen tulisi edustaa sadvipran ominaisuuksia.

Maailmanliiton alueelliset edustajat muodostavat maailmanhallituksen, joka valitsee maailmanjohtajan ja sihteerit maailmanhallituksen eri osastoja varten.. Näiden virkojen valintakriteereinä pidetään ehdokkaan universaalista näkemystä vailla alueellisia intressejä.

Jotta maailmanhallitus toimisi ilman alueellisia painotuksia, jäsenalueiden väestömäärän tulisi olla suunnilleen samoja. Jos tämä ei onnistu, tulee lisäksi perustaa ns. alahuone, johon ehdokkaat valitaan väestömäärän perusteella.

Hallinnon eettisyys

Maailmanhallituksen jäsenten tulisi olla laajakatseisia humanitäärisiä ihmisiä eikä ajaa minkään tietyn alueen etuja. Vaikka heidät valitaan tietyltä alueelta, eivät he edusta mitään tiettyä aluetta eivätkä mitään etupiiriä. Heidän tulee olla sadviproja, joihin ei vaikuta geotunne tai muu rajallinen tunne; he ovat universalisteja, jotka toimivat koko ihmiskunnan hyväksi. Jos joku jäsen suosii jotain etupiiriä, voivat toiset jäsenet erottaa hänet.

Kansalaisten valitsemat eettiset toimikunnat eli tarkastustoimikunnat kaikilla valtionhallinnon tasoilla kaikilla aloilla valvovat päätöksenteon eettisyyttä. Eettiset toimikunnat ovat paikallisia elimiä, joiden toiminta-alueina mm. sosiaalityö; lasten ja vanhusten hoito, terveydenhuolto, opetustoimi, kulttuuri, teknologia jne.

Jokainen  ammattiliitto osallistuu oman alueensa yhteiskunnallisten toimikuntien toiminnan rahoittamiseen. Toimikunnat ovat itsenäisiä, erossa politiikasta ja poliittisesta päätöksenteosta, vastaavat ihmisten tarpeisiin, ovat puolueettomia ja palveluhenkisiä. Valtio tai kunta valitsee toimikuntien jäsenet, joskus myös kansalaiset suorassa vaalissa.